Historia

Kiinteistöosakeyhtiö KLIO:n satavuotistaival 1904-2004. Koonnut Kirsti Toppari

Marraskuun 21. päivänä 1903 kokoontui kolmihenkinen ryhmä – tehtaanisännöitsijä Georg Federley, kauppias K. H. Renlund ja insinööri Werner Hult – perustamaan uutta kiinteistöyhtiötä Helsingin kaupunkiin. Kokouksessa laadittu kirjelmä anoi sitten Keisarilliselta Senaatilta vahvistusta ”Fastighets Aktiebolaget Klion” yhtiöjärjestykselle. Nimensä yritykselle oli antanut antiikin kreikkalaisten Klio, historian runotar, jolla on toisessa kädessään kirjanippu ja toisessa kynä.

Yhtiön päämääränä oli ”ostaa, rakentaa ja vuokrata tontteja ja rakennuksia Helsingin kaupungissa”. Osakepääoma 200.000 Suomen markkaa jakaantui kahteensataan tuhannen markan osakkeeseen. Pääoma voitaisiin korottaa kaksinkertaiseksi. Yhtiöjärjestysehdotus sisälsi viisitoista pykälää, joissa tarkoin selvitettiin muun muassa osakkeiden osto- ja maksutavat, kolmihenkisen hallituksen sekä isännöitsijän velvollisuudet ja oikeudet, tilintarkastus ja tilinpäätös sekä kokouksista ilmoittaminen. Senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen pari kuukautta myöhemmin, tammikuun 22. päivänä 1904. Uuden yhtiön ensi tavoitteena oli pystyttää kivitalo Annankadun ja Antinkadun – nykyisen Lönnrotinkadun – kulmaukseen, Kampin kaupunginosassa sijaitsevaan Paratiisilinnun kortteliin eli kortteliin numero 66 tontille numero 4. Vanhin asiakirja sata vuotta täyttävän yrityksen arkistossa on Polón & Georg Wasastjernan arkkitehtitoimiston laatima 4.11.1903 päivätty uuden talon kannattavuusarvio, jonka on allekirjoittanut Werner Polón.

Lue KLIO:n koko 44-sivuinen historiikki »

Arvion mukaan kohteena oli ”ensiluokkainen, viisikerroksinen kivitalo”, jokakäsittäisi tarvittavat ulkorakennukset, kellarin sekä sähköhissin niin henkilökuintavarakuljetuksillekin. Huoneistoja olisi 48, ja seinät vuorattaisiin ääntäeristävästi.

 

Joka huoneistossa olisi parkettilattia, kaakeliuunit (hinnaltaan 325 Suomenmarkkaa kappale), vesijohto, WC, kylpyhuone vedenlämmittimineen sekäkädenpesualtaineen ja pisuaareineen, sähkövalo ja soittokellot. Keittiöihin tulisi kaasuliedet,tiskipöydät ja astiakaapit. Myös molemmissa paraatiportaikoissa olisi sähkövalo.Katukäytäväosuudet saisivat asvalttipäällysteen ja reunuskivet.Asuinhuoneistoja olisi kolme kolmihuoneista – joihin niihinkin kuului palvelijanhuone- sekä yhdeksän nelihuoneista, kuusi viisihuoneista ja neljä kuusihuoneista. Pohjakerrokseenoli suunniteltu maitokauppaa, siirtomaatavarakauppaa varastoineen jakonttoreineen sekä Annankadun puolelle isompaa varastotilaa. Lisäksi kiinteistöönkuuluisi 710 neliön laajuinen rohdosvarasto, kellari, renkitupa ja talli. Näistä viimeksimainituista renkitupaa myöten kertyi sitten pitkäaikaisia kiistoja, joita talon asiakirjatvuosikymmenestä toiseen heijastelevat.Kannattavuusarvion mukaan rakennuksen hinnaksi tuli 870.000 Suomen markkaa.Siitä voisi kuitenkin vähentää 10.000 markkaa eli tontilla sijainneiden puu- ja tiilirakennustenhinnan. Kun rahan arvo näin sadan vuoden kuluttua on vajaa 22:sosa tuolloisesta, vastaava summa olisi nyt lähes 20 miljoonaa vanhaa markkaa eli noin3, 2 miljoonaa euroa.